Patjojen, pehmeiden kalusteiden, pehmustuksen, pehmustustöiden, verhoilutyön ja kalusteiden

päällyskankaan historia

Pehmeät kalusteet – yhteisnimitys niistä on mukavat kalusteet. Näihin lukeutuvat pehmustetut, istumiseen ja lepäämiseen tarkoitetut kalusteet. Sohvat, sängyt, tuolit, nojatuolit, lepotuolit, penkit, jakkarat.

”Patja” – sanan taustasta

Patjalla tarkoistaan alustaa tai pehmustetta, joka yleensä sijoitetaan sängyn päälle ja käytetään nukkuma-alustana.

Patjasta aikaisemmin käytetty sana ’matrassi’ on alun perin lähtöisin arabian kielestä, jossa se tarkoitti ’heittää’ tai ’paikkaa, jonne heitetään’. Eurooppalaiset omaksuivat ristiretkien aikana arabialaisten tavan nukkua tyynyjen eli patjojen päällä, jotka heitettiin lattiaan ja ’matrassi’-sana siirtyi eurooppalaisiin kieliin romaanisten kielten välityksellä.

Vaikka patjan voikin laittaa suoraan lattiaan, se on yleensä laitettu maanpintaa korkeammalla olevan lavan päälle (mm. sänkynä käytetty puualusta, metallijousilla varustettu sängynkehys tai poikkilaudoilla peitetty sängynpohja. Patjojen täytteenä on historiallisesti käytetty monenlaisia materiaaleja, muun muassa olkia ja höyheniä. Nykyaikaisissa patjoissa on yleensä sisäjousitus ja niissä käytetään mm. lateksia, viskoosipitoista vaahtomuovia ja muita vaahtomuovilaatuja. Patjoja on täytetty myös ilmalla ja vedellä.

Suurin osa perinteisten pehmeiden kalusteiden verhoilijoista on hankkinut tietonsa ja taitonsa kokeneilta verhoilijoilta. Näitä taitoja, jotka ulottuvat kauas keskiaikaan, on siirretty sukupolvesta toiseen jo vuosisatojen ajan.

Nykytietojen mukaan alettiin jäykällä istuimella ja selkänojalla varustettuja ja pehmustettuja tyynyjä käyttää 1500-luvulla. Die Möbel wurden erstmals mit festen Polstern aus Naturmaterial und Stoffen versehen. Sitä ennen käytettiin irrallisia tyynyjä, peittoja, taljoja.

Historiasta tiedetään, että egyptiläiset käyttivät istuimissa punottuja naruja ja hihnoja noin 1552 eKr. ja nukkuivat tyynyillä jo 3000 vuotta eKr.

Puukehyksinen sänky ja narusta punottu sängynpohja.

Tekstiilin, vuodevaatteiden pehmusteiden istuinten käyttö sekä seinien peittäminen kankailla alkoi vauraissa kodeissa keskiaikaan.
Euroopassa alettiin tuoleja ja sohvia käyttää 1600-luvun palatseissa. Aatelisto halusi kauniita ja mukavia sisustuskalusteita omaan hyvinvointiin ja vaurautensa esittelemiseen. Istuinkalusteet peitettiin alussa yksinkertaisesti kankailla tai taljoilla. Pehmustettujen istuinkalusteiden laajempi käyttö alkoi 1600-luvun alussa. Nykykäsityksen mukaan pehmustettujen salonkikalusteiden täytemateriaalina käytettiin sahanpuruja, heinää, olkia, puunlastuja. Kalliimmat materiaalit olivat höyhenet, villa, villieläinten karvat ja hevosjouset.

Sahanpurut Höylälastut Oljet

Puristettu heinä Eläinkarvat Hevosjouset

Hevosen jouset ovat eräs vanhimpia ja arvokkaimpia pehmustemateriaaleja. Erinomainen joustavuus, joka pysyy ikuisesti. Hyvä kosteuden imukyky ja kosteuden päästämisen kyky. Nukkumisen aikana kerätty kosteus haihtuu päivän mittaan kokonaan.

Höyhenet Höyhen Lampaanvilla

Ensimmäinen tiedossa oleva verhoilijoiden kilta perustettiin kuninkaan käskystä vuonna 1626. Sen nimi oli Firma Upholders (verhoilijat). Killassa saatettiin voimaan useat verhousten käytännön valmistusta ja koristearvoa koskevat normit. Normien laiminlyönti saattoi johtaa sakkoihin. Eräs voimaan saatetuista rajoituksista kielsi peuran ja vuohen karvojen käyttämisen.

1600-luvun lopulla tehtiin verhoilujen rajoituksissa useita muutoksia. Hevosjousien lisäksi sallittiin siitä lähtien myös muiden täytemateriaalien käyttö ja perustuksen muokkaaminen. Otettiin käyttöön uudet tekniikat, esimerkiksi reunakanttien ompeleminen. Päällystemateriaalina sallittiin myös nahkan käyttö. Muotiin tulivat pyöreät muodot, joka vaikutti voimakkaasti uudenlaisten kalusteiden suunnitteluun.

Pehmustettu klassisistinen sohva. Rokokoo-nojatuolit pyöreällä istuinosalla.

Koristeellisesti muotoiltu Erikoinen tuoli koristeellisella Nahkapäällysteinen Wingback
rokokoo-nojatuoli pehmusteella koristenauloilla

1700-luvun keskellä alkaa Euroopassa ja siirtomaissa sohvien voittokulku. Kehitetään uudenlainen sohvatyyppi – kanapee, joka luo optisen harhakuvan useamman erilaisen istuimen yhdistelmästä. Sinä kautena oli tapana (ja etiketin pakottamana velvollisuutena) järjestää satunnaisia keskusteluja vain sohvilla, kanapee –sohvilla istuen ja alkupaloista nauttien.

Rokokoo-tyyliä edustava kanapee Klassisistinen kanapee

1700-luvun kanapee 1800-luvun loppupuolen kanapee

1700- ja 1800-luvun taiteen suuntaukset vaikuttivat myös kalustesuunnitteluun. Tyylikkäiden kuperien viivojen ja muotojen koristamat kehykset tarvitsivat pehmusteita. Avun tarjosi ensimmäisen toimivan ompelukoneen keksiminen ranskalaisen räätälin Barthelemy Thimonnerin toimesta vuonna 1830. Isaac Singer täydensi ompelukonetta, josta tuli vaakasuora laite, jossa neula liikkui suoraan ja jäykästi ylös ja alas. Vielä merkittävämpi uudistus kuin neulan asento oli se, että ompelukoneen käyttäjä saattoi konetta käytettäessä käyttää jalkojaan polkemiseen ja molemmat kädet olivat vapaita ja se taas antoi uutta vauhtia pehmusteiden ja ompelutekniikan kehittymiseen.

Ompelukone 1845 Singerin ompelukone

Viktoriaanista kautta luonnehtivat runsas muotokieli sekä mukavuuden, kauneuden kaipuu, joka vaikutti myös pehmusteiden muotojen ja teknisten toteutuksen kehitykseen. 1800-luvun alussa otettiin käyttöön teräksiset kiertojouset. Ne päällystettiin ruostumisen estämiseen sinkillä, pronssilla tai kuparilla. Jouset valmistettiin 3, 3,5 tai 4 mm teräslangasta, jousen korkeus oli 90 – 335 mm.

Erilaisiin tekniikoihin ja työmenetelmiin tuli jatkuvasti uutta. Kaluteiden pehmustepinnat laajenivat ja muodoista tuli monimutkaisia. Otettiin käyttöön syvä napeilla kiinnitetty verhoilutyyppi. Erinomainen esimerkki silloisista tyylisuuntauksista on noin 1880-luvulta peräisin oleva Chesterfield, ensimmäinen kokonaan pehmusteiden peittämä ja verhoiltu sohva. Nimen alkuperästä ei ole täyttä varmuutta. On pidetty mahdollisena, että se on johdettu Chesterfieldin kaupungista tai Chesterfieldin jaarlin nimestä.

Kiertojousi. Kiertojoustinten sitominen. Kiertojoustinten sitominen.

Rokokoo-sohva syvän uurretuilla napeilla. Rokokoo-sohva syvän uurretuilla napeilla.

Nahkapäällysteinen rokokoo-tuoli Perinteinen Chesterfield,
syvän uurretuilla napeilla. verhous kiinnitetty syvän uurretuilla napeilla.

Historiallisesti muodostuneita perinteisiä verhoustekniikoita käytetään antiikkikalusteiden entisöinnissä vielä tänäkin päivänä. Perinteiset työmenetelmät ja materiaalit eivät ole viktoriaanisista ajoista paljon muuttuneet. Puurunko, sidotut jouset, pehmusteen reunasta tikatut hevosjouset, kookoskuitu- tai meriheinäperustus, pehmuste, välikerros, verhoilukangas ja reunanauha. Kaikkien näiden menetelmien ja materiaalien käyttö antiikkikalusteiden entisöinnissä on myös nykyään esineiden alkuperäisen muodon säilyttämisen kannalta ehdottoman tarpeellista.

KOOKOSKUITU, COCONUT FIBRE

Kookoskuitu Perustus puristettua kookoskuitua Kookospalmu

Kookospähkinä Nykyaikainen kookoskuitupatja Istuinperustus kookoskuitua

Kookoskuidun teollinen käyttö alkoi Englannissa vuonna 1840, kun kapteeni Logan ja herra Thomas Treloar perustivat kookoskuidusta lattiapäällysteitä ja mattoja valmistavan yrityksen Treloar & Sons, Ludgate Hill.

Kookoskuidusta valmistettua narua on historian tietojen mukaan käytetty Kiinassa, Malesiassa, Jaavan saarella, Intiassa ja Persianlahden rannalla sijaitsevissa maissa jo aivan muinaisina aikoina. Ensimmäiset kirjalliset tiedot kookoskuidun käytöstä laivaköysien valmistamiseen ja käytöstä ovat peräisin 1000-luvun arabialaisilta kirjantuntijoilta. Kookoskuitua käytetään nykyään köysien, narujen, kalaverkkojen, pensseleiden, juuttikankaan valmistukseen, lämmöneristeenä ja pakkausmateriaalina ja myös puutarhanhoidossa.

Kookoskuidusta valmistetut kalusteperustukset, patjat ja tyynyt ovat terveellisiä, joustavia ja kestäviä, hyvin hengittäviä (”luonnonmukainen ilmastointikone”)

MERIHEINÄ.

Kuivattua meriheinää alettiin kalusteiden perustuksissa ja patjojen täytemateriaalina käyttää 1900-luvun alussa Ranskassa ja Kanarian saarilla. Materiaali oli erityisen suosittu Ensimmäisen maailmansodan aikana ranskalaisten sotilaiden patjojen täytemateriaalina. Meriheinää käytetään nykyään perustusten lisäksi mattojen ja punottujen kalusteiden valmistuksessa.

Meriheinää on perinteisesti käytetty 1300-luvulta lähtien patojen rakentamisessa, talojen lämmöneristeenä ja peltojen lannoittamiseen.

Meriheinä

Meriheinästä punotut matto, arkku ja nojatuolit

Meriheinä on ainutlaatuisten ominaisuuksiensa ansiosta ihanteellinen pehmeiden kalusteiden pehmustemateriaali, ilmava ja kuohkea, rakenteeltaan hyvin hengittävä. Meriheinäperustuksen päälle joutunut kosteus tai neste kuivu nopeasti. Meriheinäperustus peitetään usein ohuella hevosjousi- tai villan muodostamalla välikerroksella.

Perustuksen kerrokset läpileikkauksena Sidotut kierrejoustimet Entisöity pehmustettu
nojatuoli, selkänoja ja
käsinojat upotetuilla napeilla

Pohjavyö, kangas
Eläinkarvatäyte.
Hevosjousi.
Välikerros vanua.
Verhoilukangas.

Sidotut kiertojoustimet, istuinosa meriheinäperustuksella

Meriheinästä valmistetut etukantti ja takareunakantti. Istuinperustuksen täyttäminen meriheinällä.

Entisöinnin periaatteet,materiaalit ja välineet

Kun haluamme käyttää pehmustettuja antiikkikalusteita, syntyy jonakin hetkenä kysymys, miten väsynyt, käyttökelvoton ja kuhmurainen pehmuste voitaisiin vaihtaa. On käyttäjiä, jotka pitävät tärkeänä olemassa olevan alkuperäisen verhouskankaan tai nahkan säilyttämistä ja haluavat nauttia kalusteestaan sellaisenaan. Osa taas kieltäytyy asumasta yhdessä sellaisen historiallisen esineen kanssa. Tärkeintä on päättää, miten toimitaan, huomioida kalusteen historiallinen tausta. Nykyään on kalusteiden entisöimiseen riittävästi monenlaisia mahdollisuuksia.

Entisöinnissä pyritään palauttamaan kalusteen pehmustetut osat ennalleen, siihen käytetään kalusteen valmistuksen aikana käytössä olleita materiaaleja ja työmenetelmiä. Vanhat joustimet ovat usein ruosteessa ja väsyneitä. Niiden korjaaminen ja kunnostaminen ei kannata, koska lopputulos ei ole pysyvä. Nykyään valmistetaan perinteisiä, erikokoisia ja jousto-ominaisuuksiltaan erilaisia joustimia. Joten on melko tavallista, että vanhat joustimet vaihdetaan uusiin.

Istuinosan alle asennetaan juutti- tai hamppukankaasta ommellut leveät satulavyöt. Jos vanhat vyöt ovat käyttökelpoisia, ne kiristetään ja kiinnitetään uudelleen. Lisäksi voidaan käyttää lujaa, kestävää kangasta (pressua)

Pohjakankaaseen tai vyöpunokseen kiinnitetään kiertojoustimet. Joustimet sidotaan, siihen käytetään pellavan ja hampun kuiduista valmistettua narua. Sidotut joustimet peitetään pellavaliinalla, jonka päälle sidotaan avoimet pellava- ja puuvillanarusilmukat. Löysien narusilmukoiden väliin työnnetään meriheinää, kunnes syntyy sopivan paksuinen perustus. Meriheinäkerros peitetään juuttikankaalla. Kangas kiristetään ja kiinnitetään irrotettavilla neuloilla puukehykseen. Meriheinäperustus ommellaan läpiveto-ompeleilla. Kiinnitysneulat poistetaan ja reunat täytetään tiiviisti meriheinällä, sivuilta ja takaa. Kangas kiinnitetään sen jälkeen pysyvästi nauloilla tai niiteillä. Istuinperustuksen reunat ommellaan muotoon ja tarvittaessa vahvistetaan vielä kahteen tai kolmeen kertaan ohuella pellava-puuvillalangalla.

Selkänojaperustuksen ompelemiseen riittää myös yksi ommel. Näin muodostuu vahva ja muotonsa säilyttävä kantti, josta riippuu myös istuinperustuksen käyttöikä.

Huopuneet karvat, meriheinä, kookoskuitu voidaan käyttää uudelleen saippualla ja vedellä pesemisen ja kuivaamisen, tuuletuksen, puhdistamisen, kampaamisen ja desinfioimisen jälkeen. Prosessi on pitkä ja hankala, siihen kuluu paljon aikaa, joka taas nostaa esineen entisöinnin hintaa. Useimmissa tapauksissa on järkevintä vaihtaa vanhat, kuluneet täytemateriaalit alkuperäisten mukaisiin uusiin materiaaleihin. Harjaksia, taljoja tai sulkia ei kannata ruveta entisöimään, ne tulisi vaihtaa uusiin.

Kun kalusteen alkuperäinen kangas on hyvin säilynyt ja ehjä, se poistetaan varovasti ja puhdistetaan, pestään tai viedään kemialliseen puhdistukseen. Kangas on näiden toimenpiteiden jälkeen taas käyttövalmis. Alkuperäinen kangas voidaan sen tulevan käyttöiän pidentämiseen peittää läpinäkyvällä, suojaavalla silkkikankaalla. Alkuperäisen kankaan kuviot ja värisävyt näkyvät silkin läpi ja suojakerros on melkein huomaamaton. Jos alkuperäistä kangasta ei voi säilyttää, se vaihdetaan tyyliin ja kalusteen aikakauteen sopivaan kankaaseen.

Esineen verhousmateriaalin asentamisen jälkeen reunustetaan puun ja kankaan liitoskohta koristenauhalla, nauloilla, naulavyöllä, hapsuilla tms. Vanhoja reunakoristeita ei voida yleensä käyttää. Nauhat ovat usein repeytyneet, koristeelliset kannat ovat nauloista irronneet. Aivan samanlaisia materiaaleja on mahdotonta löytää.

Myös nahkaa voidaan raikastaa. Edellytyksenä on, että materiaali on ehjä, siinä ei ole repeämiä eikä reikiä. Nahka voidaan puhdistaa liasta ja tahroista 72% etanooliliuoksella. Materiaaliin levitetään puhdistuksen jälkeen pehmentäviä ja ravitsevia voiteita, jotka valitaan nahan tyypin mukaan.

Verhoilijan, pehmusteiden valmistajan, perinteisen antiikkiverhoilun taitajan, kankaan vaihtajan työkalut. Minimityökalusarja sisältää vasaran, ruuvimeisselin, puuvasaran, pihdit, erikokoiset suorat ja koverat neulat, sakset, hihan kiristykseen käytettävän työkalun (viimemainitun rakenne saattaa vaihdella).

Verhoilijan, kalustepuusepän työvälineet Luuliiman, nahkaliiman keittokattila ja liima

Erilaiset menetelmät antiikkisen istuinperustuksen valmistamiseen.

Puolikova perustus ilman kanttia.

Puu-, vaneri- tai satulavyöalustaan tai kankaaseen asennetaan tiiviisti täytetty meriheinä-, jousi- tai kookoskuituperustus, joka peitetään pehmuste- eli välikerroksella. Perustuksen paksuuden ja muodon määrittelevät kalusteen rakenne ja muoto. Se on vanhin perinteinen verhousmenetelmä. Käytetään yleensä kehystuolien, nojatuolien istuinperustusten ja selkänojaperustusten pehmusteena. Harvemmin sohvissa.

Puolikova kantattu perustus.

Vyöpohjaan tai kankaaseen asennetaan tiiviisti täytetty meriheinä, jousi- tai kookoskuituperustus, jonka reunat on täytetty tiiviisti ja ommeltu kantilla. Perustus päällystetään pehmuste- eli välikerroksella. Se on vanhin perinteinen, vuosisatojen ajan käytössä ollut verhousmenetelmä. Kiertojoustinten käyttöönoton (1800-luvun keskellä) jälkeen käytetään erilaisten kevyiden kalusteiden entisöinnissä. Perustuksen paksuuden ja muodon määrittelevät kalusteen rakenne ja muoto.

Kova kantattu joustinperustus.

Kova kantattu joustinperustus on kalusteperustus, jossa istuimen selkänojan ja käsinojien osissa on käyttömukavuuden saavuttamiseen käytetty sidottuja joustimia, jotka on päällystetty meriheinällä, jousilla, kookoskuidulla tms. Reunat täytetään tiiviisti ja kantti tikataan ompeleilla.

Kalusteperustuksen jokaisella kerroksella on oma tehtävänsä kalusteessa, tarkoituksena on saavuttaa esineen paras mahdollinen käyttömukavuus ja kesto. Punottu vyöpohja tai vahva kangas (esim. pressu) kantavat käytössä joustinten aiheuttaman jännitteen ja kestävät istumisen tai nukkumisen. Sidottujen kiertojoustinten tehtävänä on varmistaa mukava ja joustava jousitus. Meriheinä, jousi- tai kookoskuitutäyte luo lisämukavuutta. (Joustinten päällä istuminen ei tunnu mitenkään mukavalta ;-)) ). Perustuksessa käytetyn meriheinän tms. ompelu läpiveto-ompeleilla varmistaa täytteen pysyvyyden. Kantin ompelu varmistaa perustukseen sopivan muodon ja perustuksen kestävyyden käytössä. Verhoilukangas viimeistelee tuotteen ja se valitaan kalusteen alkuperän mukaisen tyylin ja aikakauden mukaisesti. Reunanauha kehystää perustuksen ja peittää verhouskankaan kiinnitysnaulat. Kiinnitykset ja nauhat tulisi valita kankaan värisävyjen mukaan.

Nojatuolin runko Spiraalijoustin Läpileikkaus sidonnasta

Joustinten sitominen Juuttikankaan kiinnitys Meriheinätäyte

Meriheinäperustuksen kiinnittäminen Entisöity istuinperustus

Joustimilla kantattu joustinperustus.

Vyöalustaan, aluskankaaseen kiinnitetään joustavammin (löysemmin) sidotut joustimet, jotka peitetään läpiveto-ompeleilla ommellulla meriheinä-, kookoskuitu-, hevosjousi- tms. täytteestä valmistettu perustus. Koko perustus on kanttiompeleella varustetusta perustuksesta pehmeämpi ja joustavampi. Joustavuus ja tietty löysyys johtavat kuitenkin käyttöiän lyhentymiseen. Sellaista verhoustapaa käytetään usein kerhojen, Chesterfield-tyyliä edustavien, perinteisten sohvien, nk. radionojatuolien, Emma-tyyli edustavien kalusteiden ja muiden, erityisen pehmeiden kalusteiden entisöinnissä.

Joustinkantatun perustuksen läpileikkaus Joustinkantatun perustuksen läpileikkaus

Chesterfield-sohvan sidotut joustimet Chesterfield-sohvan selkänojan perustus

Chesterfield – sohvan nappikiinnitysten jakautuminen Chesterfield – sohvan verhousnahkan sijoitus

Chesterfield-sohva upotetuilla napeilla Emma-tyyliä edustava nojatuoli

Perinteinen sohva nk. radionojatuoli

Nykyaikaiset perustus- ja täyte sekä verhousmateriaalit.

Where traditional upholstery techniques are used today, not a lot of progress has been made since the Victorian era. Nykyaikaisessa massatuotannossa käytetään erillisten spiraalijoustinten sijaan joustinsarjoja tai nauha-sik-sak-joustimia. Luonnonmukaisen meriheinän, jousten jne. sijaan käytetään synteettistä vaahtomuovia eli oikealta nimeltä vaahtopolyuretaania, joka on pehmeä ja joustava vaahto, jonka tilavuudesta ilma muodostaa 90%. Ajan mittaan vaahtomuovin värisävy ja ominaisuudet muuttuvat valon vaikutuksesta. Vaahtomuovin käyttöikä ei ylitä kymmentä vuotta. Myös verhouskankaat ovat yleensä synteettisiä. Massatuotanto on tarkoitettu nykyaikaisten ihmisten tarpeiden tyydyttämiseen. Niiden käyttöikä on historiallisiin, perinteisiin ratkaisuihin ja materiaalivalintaan verrattuna lyhyempi. Edulliset ratkaisut ja materiaalivalinta mahdollistavat edullisen hintatason, mutta lyhentävät myös käyttöikää. Pehmeät kalusteet vaihdetaan yleensä viiden-kymmenen vuoden välein.

Nykyaikaisen nojatuolin perustusten läpileikkaus Joustinsarja

siksak-nauhajoustimet peitetyllä materiaalilla.
Vaahtomuovikerros on peitetty vanulla ja päällysmateriaalilla.
Vaahtomuovitäytteinen erillinen perustus

Vaahtomuovi kahdesta erillisen tiiveysasteen vaahtomuovikerroksesta
valmistettu patja on peitetty vanukerroksen päälle tikatulla päällyskankaalla

Nauha-siksak-joustimet.

DUNLOP-LATEKSI-VAAHTOPOLYURETAANI ELI VAAHTOMUOVIPATJA.

Dunlop Lateksi Dunlop Lateksi patja

Dunlop Lateksi patja on otettu käyttöön vuonna 1926, niitä valmistetaan kahdella eri menetelmällä Sri Lankalla kasvavan kumipuun maitiaisnesteestä. Ensimmäinen Dunlop-menetelmä on sellainen, jossa kumipuun maitiaisnestettä sentrifugoidaan, jotta lateksista erottuisi vesi. Saatu raaka-aine kaadetaan muotteihin ja kuumennetaan. Dunlop-teknologian käyttöönotto, jotka käytetään yhä lateksipatjojen ja –tyynyjen valmistukseen.

Talalay –prosessi on Dunlop-menetelmään verrattuna monimutkaisempi. Lateksilla täytetty ilmatiiviisti suljettuun astiaan lisätään homesieniä ja siitä poistetaan ilma. Sen jälkeen massa pakastetaan, joka stabiloi syntyneen materiaalin ja saadaan Talalay-lateksi. Näin voidaan valmistaa eri lujuusasteen materiaaleja, joka on hinnan lisäksi suurin ero Dunlop-lateksiin verrattuna.

Talalay-lateksi

Dunlop-lateksin keksi vuonna 1929 Dunlop Fort Dunlopissa toiminut tiedemiesten ryhmä, jota johti E.A. Murphy. Tiedemiesten eivät onnistuneet alussa oikean pysyvien kuplien vakiinnuttamisen saavuttamisessa. Murphyn vaimo ehdotti massan sekoittamisen vaahdottimen käyttöä ja sen isompi versio osoittautui tehokkaaksi. Ensimmäinen Dunlop-patja myytiin Englannissa vuonna 1931. Patjojen valmistus keskeytyi Toisen maailmansodan aikana, kun Japani miehitti Malesian, raaka-aineen vähyyden takia. Dunlop-patjoja saatettiin sinä aikana hankkia vain lääkärin määräyksestä. Sodanjälkeisen kauden päätyttyä palautettiin myös Dunlopin vaahtolateksipatjojen valmistus ennalleen ja siitä on tullut nyttemmin suosituin kalustepehmusteissa käytetty materiaali.

Vaahtomuovia käytetään eniten kalusteteollisuudessa, jotta yritysten tarpeet huomioiden valmistetaan useita erilaisia vaahtomuovimerkkejä, jotka poikkeavat toisistaan pehmeyden, tiiviyden, lujuuden, joustavuuden ja kestävyyden osalta. Erilaisia vaahtomuovimerkkejä käytetään erilaisten tuotteiden valmistukseen. Väite, että vaahtomuovi ei kestä käytössä, johtuukin siitä, että valitettavasti käytetään joidenkin tuotteiden valmistukseen (edullisen hintatason ylläpitämiseen) sellaista vaahtomuovilaatua, joka ei sovi sellaiseen tuotteeseen. Vaahtomuovin käyttöikä on käyttöalueesta riippuen enimmillään 10 vuotta edellyttäen, että tuotteessa on käytetty sen käyttötarkoitukseen parhaiten sopivaa vaahtomuovia. Vaahtomuovituotteen ostamisessa tulisi aina kysyä, millainen on tuotteen täyte ja päättää sen pohjalta, vastaako tuote tarpeitanne ja sopiiko se aiottuun käyttötarkoitukseen.

Edellisten vuosikymmenten sisällä valmistettua vaahtomuovia ei voi verrata nykyaikaiseen vaahtomuoviin. Kun 1990-luvun alkuun asti käytettiin tuotantoprosessissa kaasua aiheuttavana lisäaineena haitallista freonia, nykyään on sen sijaan käytössä vesi. Freonin lisäksi käytettiin tuotannossa myös useita muita haitallisia, puhdistamattomia ja muualla maailmassa käytöstä pois jääneitä aineita.

Euroopan vaahtopolyuretaanin valmistajien yhdistyksen EUROPUR jäsenet käyttävät nykyään vaahtomuovin valmistukseen nykyaikaisia menetelmiä, kaikki tuotteet valmistetaan ilman freonia ja muita haitallisia yhdisteitä.

Dunlopin brändin osti vuonna 2002 Hilding Anders Grupp (pääkonttori sijaitsee Malmössä, Ruotsissa), josta tuli kaupan myötä Euroopan, Venäjän ja Aasian johtava vuodevaatteiden ja patjojen valmistaja.

Kalustevaahtomuovi (vaahtopolyuretaani)

INNERSPRING PATJAT

1930-luvulla otetaan käyttöön koteloon, kangaspusseihin ommellut spiraalijousilla varustetut innerspring- patjat.

Jouset kangastaskuissa Patja pussitetuista kiertojoustimista

Bonell jousitus Joustinsarja Joustinpatja

Jousitus

Jousitus on jokaisen patjan ja kaikkien pehmeiden kalusteiden sydän, sillä siihen perustuu kalusteiden mukavuus, jouset tukevat erilaisia pehmustemateriaalien kerroksia. Jousitus on näin ollen patjan tai kalusteiden jatkokäytön kannalta erityisen tärkeä.

Bonnell (kierto)–jouset ovat tiimalasin muotoisia teräksisiä spiraalijousia tai rullia, jotka ovat samalla vanhin ja eniten käytetty käyttötapa, joka keksittiin jo 1800-luvulla. Spiraalijouset on liitetty spiraalilangoilla tiiviisti toisiinsa ja muodostavat joustinrivit. Bonnell-jouset muodostavat yhtenäisesti toimivan joustinsarjan. Yhteen jouseen kohdistuva paine siirtyy muihin, vierekkäisiin joustimiin, joten paine jakautuu tasaisemmin ja patja säilyttää muotonsa. Yhden joustinsarjan joustinten lukumäärä riippuu niiden muodosta ja valmistusmateriaalista sekä halkaisijasta. Kangaspusseihin pakattujen jousien (joita ei ole punottu toisiinsa) muodostaman patjan muotoa auttaa ylläpitämään niitä ympäröivä kangas. Jousitus varmista pitkäaikaisen mekaanisen mukavuuden useamman vuoden käytössä.

Perustusmateriaalien välissä on ilmarako, johon sijoitetaan jouset, joten ilma pääsee patja sisällä paremmin liikkumaan ja se taas parantaa nukkumismukavuutta.

Jousitus on terveellisempi kuin muut materiaalit, sillä mahdollistavat ilman kiertämisen patjassa. Kehosta haihtuvan kosteuden poistaminen on se johdosta nopeampaa kuin muissa materiaaleissa.

Pölypunkkien leviämisen vaara vähenee tässä patjassa hyvän mikroilmaston ansiosta peräti 60%

Joustinpatjalla nukkuessa on helppo vaihtaa asentoa.

Laadukkaat joustinjärjestelmät kestävät käytössä pitkään ja niiden joustavuus ei vähene käytön aikana.

Joustinsarjat ovat ympäristöystävällisiä, sillä kaikki materiaalit ovat kierrätettäviä.

Joustinsarjat on peitetty vaahdolla, lateksilla, kookoskuiduilla, vanulla tai muilla materiaaleilla, joiden valinta vaikuttaa tuotteen hintaan. Usein käytetään eri materiaalien yhdistelmiä. Perustus peitetään luonnonmukaisella tai synteettisellä kankaalla.

Patjoissa käytetään kolmea eri jousitusta.

Bonnell-jousitus

Bonnell joustinjärjestelmä on joustinjärjestelmien klassikko. Yksittäiset jouset on laitettu riveihin ja yhdistetty spiraalilangalla. Bonnell-joustinjärjestelmien tyypillinen ominaisuus on joustinten tiimalasin muoto, Bonnell-jousituksen hengitysominaisuudet ovat erinomaisia.

Tiheä LFK (Lightweight) -jousitus

LFK jousitus koostuu pienistä kevyistä jousista. Jousiin käytettyä lankaa on kuumakäsitelty, se suurentaa langan kestävyyttä. Päätykierteiden muoto on melkein neliskulmainen, siitä syntyy nk. nivelteho, joten sellaisen jousituksen sänkyjä suositellaan käytettäväksi mekaanisesti säädettävissä sängyissä.

LFK jousitukset tärkeimmät edut:

erittäin joustava jousitus, joten se soveltuu käytettäväksi säädettäviin sänkyihin
joustinten suuri määrä varmistaa joustavuuden ja tukee hyvin selkää
tiheästi sijoitetut jouset ovat hyvänä alustana niiden päälle sijoitettaville täytemateriaaleille (perustukselle)

Pocket-joustinjärjestelmä (jouset pakattu erikseen)

Tämä joustinjärjestelmä, jota luonnehtivat erityinen käyttömukavuus ja monipuolisuus, on pehmeiden kalusteiden ja patjan valmistajien joukossa kasvattamassa suosiotaan. Yksittäiset jouset on pakattu erikseen, joustinpussit liimataan kiinni toisiinsa.

Usean vyöhykkeen erikseen pakattujen joustinjärjestelmissä käytettään eri vyöhykkeiden joustimissa halkaisijaltaan erilaisia lankoja, joten eri vyöhykkeiden jäykkyys tai pehmeys ovat erilaisia. Erityisen suosittuja ovat 5- ja 7- vyöhykkeen joustinjärjestelmät.

Pocket-joustinjärjestelmän edut: